NYT se tapahtuu - elämäntapamuutos?

Tammikuu oli töissä minulle ehkä kuluvan kevään kiireisin. Oli opetusta ja erilaisia pieniä projekteja, joiden eräpäivät paukkuivat. Olin siis niin kiireinen, että tuntui järjettömältä edes haaveilla ajasta oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Ja tietoahan on maailma täynnä. Tiedän kyllä, että pitää liikkua päivittäin, syödä terveellisesti (ravintopyramidi, lautasmalli ja uudet ravintosuositukset on kyllä luettu) ja nukkua riittävästi. Ihan yksinkertaista, eikös? Silti lähdin mukaan (vieläpä kiireisessä tammikuussa) N.Y.T. -valmennukseen eli Naiset Yhdessä Tuloksiin etävalmennukseen, jossa luvattiin apua kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin omaksumiseen. 

Jokin N.Y.T.-valmennuksen markkinoinnissa osui ja upposi, kun luin valmennuksen esitteestä, että: 

"Tiedätkö, ettei keski-iän kynnyksellä eikä sen ylitettyäänkään tarvitse olla jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut. Kaikkia paikkoja ei tulisi kolottaa,  päätä särkeä, vatsaa vääntää ja unen olla katkonaista – EI!  Vaan nämä kaikki oireet ovat seurausta vääristä elintavoista ja sinä voit niihin itse vaikuttaa". 

Ks. tarkemmin www.hyvinvointivalmentamo.fi

Siis täh? Miten niin voin vaikuttaa ja mihin? Minähän syön, liikun ja nukun kuten pitääkin, joten kaiken väsymyksen täytyy johtua (työ)stressistä. Tiedon muuttaminen toiminnaksi ja elämäntapojen muuttaminen ON vaikeaa ja jokainen, joka on joskus yrittänyt vaikkapa lopettaa tupakoinnin, tietää sen. Joten lähdin valmennukseen mukaan, enkä ole katunut!! 

Valmennus huomioi yksilöllisen lähtötasoni ja kuntotasoni niin treenin kuin ruokavalionkin osalta. Ja mikä tärkeintä valmennus kattaa hyvinvoinnin osa-alueet monipuolisesti eli ohjelmassa on kehon, mielen ja ravinnon osuudet ja niiden viikoittaiset tehtävät. Valmennus tapahtuu käytännössä suljetussa FB ryhmässä, jossa valmentajat huolehtivat ja tsemppaavat, että ohjelman mukaiset treenit tehdään, mielen hyvinvoinnin tehtävät suoritetaan sekä annetaan ravintoon ja ruokailuun vielä tarvittaessa lisää yksilöllistä ohjausta. Erinomainen lisä valmennuksessa ovat myös ryhmän muut jäsenet eli vertaistukeakin on tarjolla. Parasta kaikessa on se, että ohjelmassa on huomioitu jokaisen osallistujan yksilöllinen kuntotaso ja tavoitteet.  

Markkinoilla on tosiaan PALJON erilaisia verkkovalmennuksia, hyvinvointistartteja ja pikakuureja. Mutta mielen, kehon ja ravinnon yhdistävää, kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutoksiin tähtäävää, tieteelliseen tietoon pohjautuvaa, yksilöllisesti omiin tarpeisiini suunniteltua digivalmennusta en ole aikaisemmin tavannut. Eikä tämäkään valmennus tietenkään mikään "ihmelääke" ole, JOS minä en hoida omaa osuuttani eli en tee valmennuksen mukaisia treenejä ja tehtäviä. Toistaiseksi olen kotiläksyt tehnyt ja HYVINVOINTI, tuntuu jo kropassa ja mielessä.

Mitä olen tästä oppinut:

- yleistieto ei tee minusta asiantuntijaa

- yksilöllinen huomiointi on ohjauksessa ja valmennuksessa kaiken a. ja o. (Pätee muuten myös opetukseen!)

Tästä Spartasta otetussa kuvassa, joulukuussa 2015 tuli minun "motivaatiojulistus" elmäntapamuutoksen suhteen, eli joskus taas juoksen, vaikka en nyt ihan maratonia tavoittele!

Työt alkavat ja tunnen kiirettä

Kymmeniä sähköpostiviestejä ja monta opiskelijoiden näyttötutkintoihin liittyvää asiaa, jotka täytyisi hoitaa nopeasti, ennen lähestyvää määräaikaa. Työlistalla on myös pari alkuvuoteen sijoittuvan koulutuspäivän sisällön suunnittelua, pari projektia, joiden suunnitelmat tulisi kirjoittaa tai tarkentaa tiukalla aikataululla heti tammikuun aikana. Niin, ja opetusta tietysti, sitä päätyötäkin, on heti tammikuussa paljon. Oikeastaan tunnen itseni stressaantuneeksi jo nyt. Heti joululoman päättyessä! Miten se voi olla mahdollista? Tunnen itseni jotenkin erilaiseksi, kuin muut, eikä ennen niin mukavalta tuntunut liikuntakaan näytä nyt auttavan. Liikuntahan on erinomainen stressin vastalääke.

Stressiä vai herkkyyttä?

Ei ihme, että KuntoPlus lehden artikkeli (17/2015) "Jotta liikunta lisäisi energiaa, eikä vähennä sitä” kiinnittää huomiotani. Liikunta ei auta purkamaan stressiä, jos elimistö on väsynyt ja uupunut. Kiinnostuin myös artikkelissa mainitusta herkkyysaiheesta ja lyhyen nettisurffailun aikana olen selannut useita artikkeleita eriyisherkkyydestä. Termillä Highly Sensitive Person, HSP tarkoitetaan henkilöä, jonka tunne- ja aistiherkkyys on tavallista voimakkaampi. HSP on työelämässä erittäin vaativa itseään kohtaan: hän on hyvin tunnollinen ja haluaa tehdä työnsä hyvin ja huolellisesti sekä välttää virheitä. Siksi erityisherkkä on suuressa vaarassa kuormittua töissä. Tunnollisuus näkyy ylitöinä ja pienetkin virheet itsensä piiskaamisena. Lisäksi kiire, hektinen ympäristö sekä muut ärsykkeet kuormittavat erityisherkkää huomattavasti enemmän, kuin vähemmän herkkää ihmistä. Lopulta hermosto on ylivirittyneessä tilassa, josta seuraa monia ikäviä oireita, kuten väsymystä, ärtymystä ja tarvetta saada enemmän lepoa kuin muut ihmiset. Ok, osui ja upposi (vaikka kovasti muistuttaa stressiä)! Psykologi Heli Heiskasen nettisivuilla voi nimittäin arvioida omaa herkkyyttään http://heliheiskanen.fi/testit/herkkyystesti/

Mitä tästä voisin sitten oppia?

Heli Heiskasen mukaan suurin haaste erityisherkille on oman jaksamisen ja rajojen tunnistaminen sekä omasta itsestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Ok, tässä ei sinänsä ole minulle mitään uutta, mutta ainakin opin sen, että en ole yksin tämän asian kanssa.  JA 

- oman jaksamisen eteen täytyy edelleen tehdä aktiivisesti töitä

- täytyy edelleen ottaa itselle omaa tilaa ja aikaa

- kannattaa tehdä myös asioita, joista pitää

- liikuntakin auttaa, jos se on sopivan kevyttä :)

Vuosi 2016 alkaa nyt!

Tänään on uudenvuodenaatto 2015 ja lupausten aika. Koska kuluva vuosi 2015 meni ilman yhtään blogimerkintää, nyt on oikea hetki ryhdistäytyä ja luvata muutosta vuodelle 2016.

Lupaan siis kirjoittaa taas OpenOpiksi blogia. Aloitin tämän blogin keväällä 2014, kun olin opattajan työelämäjaksolla Espanjassa. Sen jälkeen ei tekstejä ole irronnut. Nyt haluan siihen muutosta ja teen uudenvuoden LUPAUKSEN kirjoittaa taas. Tavoitteenani on kirjoittaa havaintoja opettajan arjesta 2.asteella. Uskon elinikäiseen oppimiseen "aikuisten oikeasti", en vain viran puolesta, joten yritän säilyttää oppimisnäkökulman tekstissäni.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!

Talvipäivän aurinko pilkistää jo. Tästä vuosi 2016 alkaa.

Kotimatka

Kotimatka 3.-5.4.

Torstai olikin sitten minulle jo matkapäivä, sillä lähdin Ourensesta junalla kohti Madridia. Junalipun olin ostanut jo Suomessa etukäteen. Onneksi Nancy tuli lähtiessä Ourensen Rautatieasemalla kysyneeksi, että miten menen Madridissa hotelliin? Vastasin varanneeni hotellin tietoisesti läheltä lentoasemaa ja metroasemaa, joten metrolla olin ajatellut liikkua. Nancy tiesi kuitenkin, että Madridin lentokenttähotellit yleensä vievät ja hakevat asiakkaitaan lentokentältä ja lentokentälle veloituksetta, joten hän soitti hotelliini ja varmisti olisiko näin myös varaamassani hotellissa. Ja koska näin oli, sain neuvon jatkaa Madridin rautatieasemalta paikallisjunalla lentokentälle, josta hotellin taksi noutaisi minut, kun soittaisin heille kentältä. Tämä oli huomattavasti nopeampi ja miellyttävämpi tapa saapua painavien matkalaukkujen kanssa hotelliin kuin alun perin suunnittelemani metroreitti. Matkalaukut näet liikkuvat pyörillään paljon kevyemmin sisätiloissa (rautatieasemalla ja lentokentällä) kuin ulkona kadulla.

Perjantaina 4.4 lähden sitten Madridista kohti Suomea...

Neljäs viikko

Viimeinen viikko 31.3.-2.4.2014

Maanantaina päivä venähti pitkäksi sillä, minulla oli vielä oman englannin tunnin (klo 16-17.30) jälkeen vierailu Alicia opettajan luokassa, jossa pidin jälleen esityksen Suomesta ja suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Tunti päättyi illalla vasta klo 22.00.

Tiistaina vierailin taas Ourensen kielikoulun yhdessä sivupisteessä eli Caraballinon kylässä. Opetus järjestettiin sielläkin paikallisen yläkoulun tiloissa, jossa työskenteli kaksi englannin opettajaa, kahdessa eri luokassa. Pidin molemmissa "Talking about Finland" esitykseni. Lisäksi kävimme Maria ja Teresa opettajien kanssa lounaalla paikallisessa ravintolassa, jossa söin grillattua mustekalaa! Se oli oikein herkullista, päinvastoin kuin aikaisemmin maistamani keitetty mustekala.

Grillattu mustekala oli hyvää!

Tiistaina 1.4 aamulla oli aikainen herätys, kun sain puhelun Suomesta, jossa mieheni kysyi, että olinko huomannut Lufthansan lakon?! No, en tietenkään ollut huomannut, mutta minun olisi määrä lentää perjantaina Lufthansalla Madridista Frankfurtin kautta Helsinkiin, joten huolestuin kyllä hieman. Sähköpostista löytyikin sitten Lufthansan viesti, jossa kerrottiin lentoni peruuntuneen ja kehotettiin miettimään muita tapoja matkustaa... Ja tämä ei todellakaan ollut Aprillipila!

No, aikaisesta herätyksestä oli se hyöty, että mieheni onnistui saamaan minulle perjantaiksi SAS:n lennot Madridista Tukholman kautta Helsinkiin. Tiistaina iltapäivällä ei lentoja enää perjantaiksi juurikaan ollut tarjolla tai jos olikin, niin hinnat olivat nousseet roimasti. Matkapäivän siirtyminen taas olisi aiheuttanut hankaluuksia etukäteen jo ostamaani junalippuun Ourensesta Madridiin sekä hotellivaraukseen Madridissa. Myös Helsingistä kotiin varattu matka olisi voinut mennä pipariksi. Onneksi olin ostanut Lufthansan liput suoraan heidän nettisivujensa kautta, joten netissä pystyi täyttämään lomakkeen, jonka käsiteltyään Lufthansa palauttaa lentolipun hinnan. SAS:n lippu on kalliimpi kuin alkuperäinen Lufthansan lippu, joten on erittäin mukava saada Lufthansalta takaisin sinne jo maksamani matkan hinta.

Maria ja Teresa houkuttelivat maistamaan mustekalaa.

Keskiviikkona tapasin useita opettajia, joiden luokissa olin aikaisemmin vieraillut ja jälleen pohdittiin suomalaisen koulutusjärjestelmän erinomaisuutta. Nieves opettaja oli kutsunut minulle lounaalle yhdessä Mercedes opettajan kanssa, joten suomalaisen ja espanjalaisen koulutusjärjestelmien eroja ja yhtäläisyyksiä puitiin perusteellisesti vielä ruokapöydässä. Nieves tarjosi ruoaksi katkarapu-kalapaistosta, jonka kala oli merikrottia (monkfish). Merikrotti oli herkullista ja vähäruotoista kalaa, jota en ole syönyt koskaan aikaisemmin. Keskiviikkona illalla olin vielä illallisella Nancyn perheen kanssa, kun vietimme läksiäisiäni.

Nieves ja Mercedes.

Läksiäiset Nancyn perheen kanssa.

Päivien oppi: Kannattaa seurata uutisia, kun matkustaa. Lentolakkoon ei toivottavasti monesti törmää, mutta nopea toiminta kannattaa näemmä, sillä lippujen hinnat kohoavat nopeasti muilla yhtiöillä ainakin niillä reiteillä, jotka ovat lakon vuoksi peruuntuneet. Lentoliput kannattaa ostaa luottokortilla ja suoraan lentoyhtiöltä itseltään, näin rahansa saa nopeimmin takaisin.

Ennakkoluuloton ruokien maistelu oli antoisaa. Ja paikallisten ihmisten vinkkeihin ja valintoihin saattoi hyvin luottaa. He yleensä tiesivät kyllä, mikä on hyvää ja mikä saattaa tuntua vieraasta oudolta. Espanjalaisille ystävien tapaaminen ja seurustelu heidän kanssaan tapahtuu uesimmiten ruoan tai juoman merkeissä. Ystäviä tavataan usein ulkona kahviloissa ja/ tai ravintoloissa kahvilla, lounaalla tai illallisella. Espanjan hintataso on edullisempi kuin Suomessa, joten suomalaisella ulkona syömiseen on Espanjassa varaa. Tosin Madridin hintatso oli jo ihan Suomen luokkaa.

Katkarapusalaattia, nam!

Kolmas viikonloppu

Viikonloppu 28.-30.3

Perjantaina 28.3 kävin illalla vielä kahdessa luokassa kertomassa Suomesta. Ensin vuorossa oli nyt jo rutiinilla sujuva "Talking about Finland" ja sen jälkeen opettajille suunnattu englannin opiskeluryhmä. Sen aiheena oli luonnollisesti "Education in Finland". Opettajat olivat hyvin kiinnostuneita aiheesta ja siitä virisikin vilkas keskustelu. Loppupäätelmänä oli, että Suomen ja Espanjan koulutusjärjestelmässä on paljon samaa, suurin ero on koulun varhaisessa alittamisessa n. 3-4 vuotiaana. Toki se muistuttaa paljon meidän varhaiskasvatusta päiväkodissa, mutta erona on, että Espanjassa lapsille aletaan tosiaan opettaaa lukemista ja kirjoittamista ja jopa englantia jo tuolloin. Toinen iso ero on se, että Suomessa on vähän yksityisiä kouluja ja maksuttomat yliopistot, jotka eivät myöskään ole yksityisiä.

Ohjelmallinen kahvila...

Luennon jälkeen lähdin teelle lähellä olevaan kahvilaan, jossa järjestetään ohjelmaa miltei joka ilta. Esim. tiistaisin ojelmassa on keskustelua englanniksi ja ensi torstaina olisi vuorossa runoilta, jossa ulkomaalaiset esittelevät runoja omalla kielellään. Minäkin sain kutsun, mutta valitettavasti en ehdi, koska kotimatkani alkaa tuolloin!

Lauantaina päivällä minulla oli vapaa-aikaa, jonka käytin ostoksilla käymiseen. Alkuillasta tapasin teellä Mercedeksen, joka on yksi koulun englannin opettajista. Sitten olin vielä illallisella n. klo 22.00 Alice opettajan luona ja sen jälkeen lähdimme yhdessä vielä ulos kahville/teelle, jonka päätteeksi muut lähtivät vielä tanssimaan, mutta minä nukkumaan, flunssasta toipumiseeni vedoten.

Sunnuntaina vuorossa oli lounas klo 14.30 Nancyn perheen kanssa Ourensen ulkopuolella A covan kylässä, hulppeassa lähes vuoristoisessa maastossa.Täälläkin oli jälleen joki, joten maisema oli vihreä ja vehreä. Maisema ei vastannut taaskaan tyypillistä suomalaista mielikuvaa espanjalaisesta kylästä meren rannalla palmuineen.

Sunnuntain lounaspaikan hulppeat maisemat.

Sunnuntain lounasravintola.

 Päivän oppi: Alan tottua espanjalaiseen ruokarytmiin. Kolme viikkoa siihen näköjään meni. Lounas klo 14.30, tuntuu juuri sopivalta ja illallinen klo 22.00 onnistuu jo ihan hyvin. Välillä voi käydä teellä/kahvilla, jos on tarvis, mutta silloin ei yleensä syödä mitään tai ainakin hyvin vähän.

Lounaan jälkeen kävimme kävelyllä Nancyn ja hänen tyttärensä Auroran kanssa.

Kolmas viikko

Kolmas viikko (ma-to, 24.3-26.3) ja viileää!

Calicia on nyt näyttänyt minulle, millainen sää täällä Ourensessa ja koko Caliciassa on...Sää on tyypillisesti kuulemma hyvin vaihtelevaa. Tällä viikolla on ollut viileää, sillä lämpötilat ovat olleet siinä +10 - +13 astetta ja lisäksi joka päivä on satanut ainakin kuuron tai parin verran.

Tiistaista lähtien olen potenut flunssaa.Viime viikonloppuna lenkillä niskaan satanut sadekuuro ja totaalinen kastuminen taitaa näin muistuttaa itsestään. Olen siis joutunut pitämään välipäiviä liikunnan suhteen, ei aamusalia, ei kävelylenkkejä,ei pyöräilylenkkiä eikä lenkillä käyntiä. Töissä olen käynyt ja illalla vielä Buranan voimin enkun tunnillakin. Ja tässä voimien vähetessä täytyy tunnustaa, että jätin ranskan opiskelun pois ohjelmastani (alunperin se ei tavoitteisiini kuulunutkaan), sillä tunnit olivat aina iltaisin klo 19.-20.30 eli päiväni olivat sen vuoksi tosi pitkiä. Nyt on flunssan vuoksi ollut pakkokin vähän keventää ohjelmaa.

Rivadavian kirkko.

 Keskiviikkona tutustuin taas yhteen koulun sivupisteeseen ja Rivadavian kylään Laura opettajan johdolla. Pidin "Talking about Finland" session parille Lauran luokalle, minkä lisäksi katselimme kylän nähtävyyksiä Lauran kanssa. Opiskelijat olivat jälleen hyvin kiinnostuneita Suomesta ja kyselivät kaikenlaista alkaen suomalaisten tyypillisistä aterioista ja päätyen polittiseen järjestelmään ja hallituksen kokoonpanoon sekä revontuliin. 

Lauran kanssa Rivadaviassa.

Rivadavian koulu.

Escola de Arte e Superior de Deseno de Ourense.

Torstaina ohjelmassani oli jälleen työssäoppimispaikkojen etsintää opiskelijoillemme. Kävin tutustumassa paikalliseen taidekouluun (= Escola de Arte e Superior de Deseno de Ourense), joka voisi olla ehkä työssäoppimisen sijaan parempi paikka valinnaisten opintojen suorittamiseen. Koulussa oli nimittäin paljon samanlaisia oppiaineita kuin Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistossa, esim. graafinen suunnittelu, sisustussuunnittelu ja valokuvaus. Koulun johtaja Cesar Taboada Varela oli hyvinkin halukas yhteistyöhön, sillä heillä oli koulussa paljon kansainvälistä toimintaa ja opiskeljoita, joita on ollut joskus jopa Suomesta. Cesar puhui myös englantia, joten hän esitteli minulle koulun aika perusteellisesti. Koululla on hyvät nettisivut, joita kannattaa käydä vilkaisemassa: www.escolarte.com/en

Torstaina illalla kävin vielä uudelleen Salesian koulussa, joka jo aikaisemmin lupasi ottaa opiskelijoitamme vastaan työssäoppimisjaksoille. Nyt tapasin opettajia ja kerroin heille suomalaisesta koulutusjärjestelmästä sekä tutustuin tarkemmin koulun toimintaan  ja alakoulun johtajaan Albertoon. Hän puhui englantia paremmin kuin rehtori, jonka tapasin jo aikaisemmin. Alberton mukaan meidän viriketoiminnanohjaajaopiskelijat voisivat hyvin työskennellä heidän alakoulunsa luokissa, joissa on paljon taide-, askartelu- ja käsityöaineita sekä kaksikielistä espanja-englanti "kielikylpyä" samalla.

Taidekoulun opiskelijatöitä.

Escola de Arte e Superior de Deseno de Ourensen johtaja Cesar.

Lampunvarjostin kierrätysmateriaalista.

Päivien oppi: Espanjalainen koulutus vaikutti paitsi mielenkiintoiselta, myös hyvin korkealaatuiselta. Luokat olivat teknisesti hyvin varusteltuja (mm. smartboard), jopa alakoulun kaikissa luokissa. Suomalaista koulutusjärjestelmää arvostetaan edelleen yleisesti. Onneksi olin varustautunut englanninkielisillä koulutusjärjestelmämme esitteillä sekä työstänyt aiheesta pari Power-Pointia niiden pohjalta. Kannattaa siis varautua kertomaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, se (varsinkin Pisa mainetta niittänyt peruskoulu) tuntuu kiinnostavan kaikkia.

Oman opistomme FB-sivujen lisäksi kannattaisi ehkä miettiä koulun blogia, idea tuli tietysti suoraan paikallisesta taidekoulusta...